tiistai 22. maaliskuuta 2016

POHDINTOJA ITSEKURISTA JA TÄSTÄ BLOGISTA

Aloitin tämän blogin huhtikuussa 2015 sen vuoksi, että saisin tästä blogiprojektista lisää tukea liikunnan, ruokavalion ja terveellisemmän elämän tueksi. Kun luin tänään aamukahvin lomassa ensimmäisen postaukseni TASAPAINOILUA ITSENSÄ KANSSA,  totesin, että aika samassa jamassa ollaan yhä. Mikä pettymys!

Ruokavalio:

Ruokavalio on muuttunut ja hioutunut useamman kerran eri dieettien mukaan. Mitään dieettiä en ole noudattanut täysin 100 %, mutta ainakin 80 % kylläkin. En osaa elää niin, että tuijotan ohjetta päivittäin, joka määrittelee mitä saan milloinkin syödä. Jonkin aikaa se toimii, mutta sitten lopahtaa. Onko kyse itsekurista vai elämän realiteeteista? Alla ruokamuistokuvia esimerkkilounaista "jonkun" ruokavalio-ohjeen mukaan.

Vas. savulohi, munakoiso, paistettu muna, hapankaalisalaatti
Oik. raejuusto, paistettu lohi, tomaatti, sinimailasen ituja

Liikunta/ kuntoilu:

Liikuntapäiväkirjoistani näkee missä mennään milloinkin. Liikuntapäiväkirjat 2015 ja 2016 kertovat totuuden. Liikunta on kausittaista, vaikka sitä tulee harrastettuakin viikoittain. Uusia jumppia on kiva kokeilla ja uudet saliohjelmat aina motivoi hetken aikaa. Liikuntapäiväkirjoista näkee, että säännöllisyyttä sali- tai muussa liikunnassa ei ole. Erilaiset dieetit neuvovat erilailla liikkumaan. Joissakin ohjeistetaan aamuaerobisia lenkkejä tekemään ja joissakin salitreenit ovat millin tarkkaan aikataulutettu. Vuorotyö tuo omat haasteensa säännölliseen liikunnan harrastamiseen, se ei voi mennä kuin lukujärjestyksen mukaan. Ei vain jaksa. Tykkään käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta kuinka saada jotain säännöllisyyttä kuntoiluun?

Kickbikepyöräilyä maastossa Pajulahdessa

Innostus, asenne ja itsekuri:

Innostus uusiin asioihin on aina aika kova ja haluan saada onnistumisen kokemuksia asiasta kuin asiasta, myös liikunnasta ja ruokavalion noudattamisesta. Innostus vain lopahtaa aika pian aina aloituksen jälkeen. Petynkö itseeni, kun en saakaa tarpeeksi kiksejä asiasta vai huomaanko oman epäonnistumiseni ja itsekurin puutteeni jo niin varhaisessa vaiheessa, että innostus lopahtaa?

Asenne asioihin, oli kyse mistä tahansa, on minulla omaa luokkaansa. Olen jääräpää! En voi asettua jonkun tai jonkin asian "määrättäväksi", koska asiathan eivät voi mennä niin. Omaa tahtoa ja oikeudenmukaisuutta sekä halua tehdä oikein asiassa kuin asiassa löytyy kyllä 100 %. Miten tämän jalon piirteen voisi hyödyntää oman terveyden hyväksi?

Tässä Ylen uutissivuilla juttua itsekurista:

"Kuntoiluun tai laihduttamiseen liittyvät uudenvuodenlupaukset jäävät usein pitämättä, sillä itsekuri ei riitä. Itsekuria voi kuitenkin kehittää."  

"Itsekurin parantaminen alkaa motivaatiosta. Ilman riittävää motivaatiota tavoite jää saavuttamatta ja unohtuu."

Itsekuri, onko mulla sitä lainkaan? Uskon, että motivaatiota terveellisempään elämään tulee tarkastella uudestaan eli mitä haluan ja mihin pystyn. Miettiä myös mihin olen valmis ilman, että elämänlaatuni muuttuu liikaa siihen suuntaan, mitä en halua. Itsekurin kehittäminen on siis "se juttu".

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Arki elämä tuo paljon haasteita. Täällä päässä on ikuinen jojoilija... (Ei hyvä!) Minun pitäisi saada ajattelutavassa muutos myös aikaan, yksi pala suklaata voi riittää! On-off tyyppinä se on vaikeaa! Liikkuminen on parhautta minulle, mutta ruokavalion kanssa on haasteita... Ja huomaan edelleen olevani oikea tunnesyöppö! Siitä yritän edelleen opetella pois!!!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä myös täältä suunnalta! Autaisiko herännyt kevätaurinko motivoitumaan vaikka ulkoiluun? Minulle se ainakin tuo aina paljon lisää uutta energiaa ja innostusta liikkumiseen. Kesä ja tuoreet kasvikset myös helpottaa kevyen ruokavalion kanssa.

    VastaaPoista