Ilahdutin itseäni ja ostin edulliset Adidaksen vaimennetut juoksukengät. Hintaa oli vain 29,90 e. Kengät eivät varmasti mitkään huiput ole, mutta kelpaa minulle, koska opettelen vasta "hölkkäämään". Kenkien väri oli varsin söpö.
Uusia juoksukenkiä kävin ulkoiluttamassa lähimaastossa koiruuden kanssa. Lenkkikaveri oli niin innoissaan muutamista juoksuaskelista, että meinasi vetää minut kumoon muutamaan otteeseen.
Juoksukengät veivät hyvin kevyesti eteenpäin verrattuna vanhoihin normilenkkareiheni. Hiekalla oli hyvä harjoitella lyhyitä pätkiä juosta. Lenkin matka oli kokonaisuudessan vain 3,25 km ja aikaa siihen meni 31 min. Mittausapuna käytän aina Sports Tracker- sovellusta puhelimessani.
Testasin lyhyitä juoksupätkiä seuraavasti:
juoksua 200 m -> kävelyä -> juoksua 200 m -> kävelyä -> juoksua 100 m jne. Loppua kohti juoksumatkat lyhenivät hyvin lyhyisiin pätkiin, kun kunto tai tahdonvoima ei kestänyt enempää.
En ymmärrä miten juoksemisen opettelu voi olla niin vaikeaa ja raskasta. Ajattelin mielessäni, että
"jospa saisin joskus juostua 2 km yhteen putkeen, olisin onnellinen". Suurempia matkamääriä en edes kaipaa. Olisihan sen hienoa käydä silloin tällöin pienellä lenkillä koiran kanssa juoksemassa.
Täytyy yrittää etsiä vinkkejä juoksemisen opetteluun. Kaikki, mitä aikaisemmin olen löytänyt naisten kuntolehdistä ovat olleet aika vaativia ja alussa on pitänyt juosta jo useita kilometrejä. Se ei ole motivoinut edes kokeilemaan. Vinkkejä otetaan vastaan!
Hei, muistako sen sohvaperunan juoksukoulun, jota mä tein toissa keväänä? Siinä voisi olla yhdenlaiset raamit hommalle. Mun kokemuksen mukaan hapenottokyky tai mikä nyt onkaan kehittyy tosi nopeasti aluksi; jo muutaman juoksukerran jälkeen huomaa eroa :) Tsemppiä!
VastaaPoista