KUNTOILU ON KIVAA, KUN EI OTA PAINEITA, MUTTA HAASTAA KUITENKIN ITSEÄÄN VÄHÄN

Tammikuussa aktivoin oman liikkumiseni kahden erilaisen liikuntahaasteen muodossa ja se toimi hyvin ja kivuttomasti. Jos et ole tietoinen millaisissa liikuntahaasteissa olin mukana tammikuussa, voit lukea siitä postauksesta: Haasteet, joissa olen mukana alkuvuonna 2017.
Helmikuussa jatkoin "naamakirjan" haastetta, joka olikin 2 kk:n haaste, ei vain tammikuun. Se mikä harmittaa on se, että ennakkolupailuistani huolimatta skippasin helmikuulle tarjotun HabaHelmikuu- haasteen. En päässyt aloittamaan HabaHelmikuu-haastetta aikataulun mukaisesti, joten se jäi muiden kiireiden alle unohduksiin. Idea oli hyvä ja haasteellinen. Haasteita saa yhä mulle ehdottaa, lähden mukaan jos siltä tuntuu.

Tammikuussa aloittamani perustavoite 5 liikuntasuoritusta tai 5 tuntia liikuntaa/ vko on minulle hyvä ja riittävä tavoite koko vuodelle ylläpitämään säännöllistä liikkumista ja elämäntapaa. Tämäkin toteutuu käytännössä niin, että suunnittelen kalenteriin viikoittain tavoitteen mukaisen määrän liikuntaa huomioiden myös muun elämän, kuten vuorotyön, opiskelun, perheen ja levon määrän.

Helmikuussa Elixiassa alkoi ryhmäliikuntabingo, johon lähdin heti mukaan. Monipuolisesti ryhmäliikuntaa harrastavalle bingo on varmasti helppo, mutta ei minulle. Bingo haastaa käymään ryhmätunneilla, joilla ei ole tullut koskaan käytyä. Bingossa on tunteja, joihin en uskalla mennä tai mitä olen aikaisemmin inhonnut. Nyt sitten on rohjettava mennä vaan...en ole luovuttaja :) Luvassa bingon suorittajille jokin palkinto (jota en tiedä mikä se on) oli se sitten hikipyyhe, juomapullo tai hiuspompula, haluan saada sen!

Tämmöiset kampanjat liikunta- ja kuntokeskuksissa ovat hauskoja ja luovat asiakkaille yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä motivoi kokeilemaan rohkeasti vieraitakin tai jopa inhoamiaan ryhmäliikuntatunteja. Yhteenkuuluvuuden tunne näkyi Elixiassa siinä, kun toisilleen vieraatkin ihmiset höpöttivät innostuneesti bingolapuistaan toisilleen. Olin yksi heistä :)

En ole talvi-ihminen ja liikkuminen pakkasella ei ole mun juttuni. Poikkeus on laskettelu, jota harrastan vähän ja epäsäännöllisesti. Mutta alkuviikosta jouduin tai pääsin, miten sen nyt ajattelee, ulkotreeneihin toimintapuistoon Jyväskylän Kangaslammelle tuttavan kanssa, joka ei halunnut sisäliikuntaa harrastamaan lähteä. Pakkasta oli -14 c eli kylmä oli. Kuukin loisti osittain taivaalla, mikä teki tunnelmasta erikoisen. Ulkotreeni oli kevyt ja sen kokonaiskesto oli 45 min. Ulkotreeni sisälsi 3 x 10-15 sarjoissa mm. rengassoutua, askellusta korokkeelle, maastavetoja, vatsoja ja kävelyä. Treenin jälkeen totesin, että "kivaa oli". Olen käynyt joskus kesäaikaan samassa toimintapuistossa treenaamassa ja siitä löytyy postaus myös tästä blogista vuodelta 2015.

Nyt koen, että liikkumiseni on hyvällä tasolla. En treenaa tavoitteellisesti enkä noudata viikoittain saliohjelmaa. Nyt liikun miten haluan ja pidän liikkumisen ilon yllä. Jossain vaiheessa toivon, että löydän jonkun kehittävän treenitavoitteen, johon nyt en ole valmis, oli se sitten:

- säännöllinen salitreeni ohjelman mukaan lihasta kasvattavasti tai kiinteytykseen.
- juoksun opettelu
- tai jokin muu

Nyt liikun, kun kuntoilu on kivaa ja olen motivoitunut siihen. Pidän tavoitteena sen 5 liikuntasuoritusta tai 5 tuntia liikuntaa/ vko. Jos se ei aina onnistu, ei voi mitään. Maailma ei siihen kaadu.